Ihmisellinen mies- Tampereen työväen teatterissa

Heippa! Pitkän hiljaiselon jälkeen.

Olin tänään katsomassa Työviksellä Ihmisellinen mies- näytelmän läpimenoa yhdessä siskoni kanssa. Pääroolia näyttelee opettajani Auvo Vihro.

Ihmisellinen mies- näytelmän aihe on ajankohtainen ja pistää miettimään. Tarinassa ja toteutuksessa ei säästellä tunteita. Näyttelijäntyö on huippuunsa viritetty ja lavasteet toimii.

Vaikka meitä oli vain alle 15 henkilöä katsomassa harjoituksia, niin näki kyllä, että esitys meni kaikilla luihin ja ytimiin. Suurinosa nyyhkytti ja pyyhki silmäkulmiaan ja lopuilla ilme kertoi sen, että esitys oli pistänyt ajattelemaan.

Nykyään, alaa opiskelevana, kiinnitän teatteriesityksissä niin erilaisiin asioihin huomiota kuin ennen. Havahduin muunmuassa siihen, kun tuijotin istuvaa, "ei mitään"- tekevää näyttelijää, vaikka muualla lavalla tapahtui paljon.

Suosittelen esitystä kaikille, jotka haluavat nähdä hienoa näyttelijäntyötä, koskettavaa draamaa, sekoitettuna huumorilla.
Näytelmä ei ole ehkä ihan keveimmästä päästä, mutta kaikki näytelmässä toimii, joten why not?

Kanta-esitys on 25.9.

TRAILER löytyy tästä.

Barcelonan iki-muistoinen reissu

Barcelonassa rannalla makoillessani räpsäsin kuvan pilkistävästä auringosta.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tämän postauksen suhteen.
Vietin kauan odotetun loman Barcelonassa ystäväni Heidin kanssa elokuun lopulla.

Lähtöpäivä oli sunnuntaina 25.8. Edellispäivänä mulla oli kolme keikkaa kolmessa eri kaupungissa takana, joista viimeisin loppui yöllä ennen kolmea Vaasassa, joten olin koko sunnuntain melko väsyneen hilpeällä päällä. Ensimmäinen koneemme lähti 10.05 Vaasasta ja Helsingissä saatiin odottaa kuuteen asti. Kävimme syömässä ja tapoimme aikaa juttelemalla, jumittamalla ja kiertelemällä taxfree-myymälät läpi pariinkin otteeseen. Kone Barcelonaan lähti 18.25 ja matka-aika tuntui kuluvan nopeasti. Paikanpäällä meillä oli järjestettynä kuljetus hotellille ja löydettiin helposti oikea kyyti kentällä. 

Helsinki-Vantaalla odottelua.

Hotelli

Hotelli, Frontair Congress oli ensialkuun hyvänoloinen. 

Osoittautuikin, että nettisivuilla annettiin tahallaan olettaa monta asiaa väärin. Hotellissa ei ollut ulkouima-allasta, mutta sisä-spa löytyi. Möskään parveketta eikä kylpyammetta (jota Heidi odotti tosi innolla:D ) löytynyt. Kun mainitsin asioista, niin virkailijan ilme kertoi, ettei ollut ensimmäinen kerta, kun asiasta kuuli. Siellä myös sanottiin, että huoneet on kaikki samanlaisia, mutta epäilen tätä, koska meidän olisi ollut mahdollista vaihtaa kylpyammeelliseen huoneeseen? Huoneet oli tosi siistit ja henkilökunta ystävällinen.

Aamupala oli hyvä ja joka aamu odoteltiinkin sitä yhtä innolla. Hotellilta oli ilmainen kuljetus Espanya- aukiolle sekä takaisin. Hotellin kaukaisen sijainnin takia kyyditys oli lähes pakollistakin, koska bussilla kesti matkata n. 20 minuuttia päätepysäkille, Placa Espanyalle.

Tosi outo lasinen vessanovi, josta näkyi läpi. :D

Ruoka

Ehdittiin viikon aikana syödä monenmoista ruokaa. Pettymyksiltä vältyttiin ja ruoka oli kaikinpuolin hyvää.

Rantapäivän jälkeen lähdettiin kävellen, määränpäättömästi, etsimään jotain hyvää ruokapaikkaa. Löydettiin paikka, jossa pinaatti-pasta oli ihan mielettömän hyvää! Suuri rakkauteni, pinaattikeitto, sai kyllä kilpailijan, pinaattipastasta.

Mulle suositeltiin ennen reissuun lähtöä La Locanda- pizzeriaa. Suosittelut jatkuvat ehdottomasti eteenpäin, koska ruoka oli ihan taivaallista, ja lisäksi palvelukin oli erittäin hyvää. Paikka sijaitsee pikkukujalla, mutta on melko helppo löytää. Jouduttiin aluksi pettymään, koska yhtenä päivänä löydettyämme pizzerian, oli se siestan takia juurikin suljettuna. Seuraavana päivänä menimme uudelleen yrittämään, koska tiedettiin sen aukeavan siestan jälkeen kello 20.00. Oltiin ovenkahvassa roikkumassa jo varttia vaille kahdeksan, mutta ystävällinen työntekijä tuli sanomaan, että "give me ten minutes", ja näin se päästi meidät, nälkäiset ovenkahvassaroikkujat, sisään ennen virallisen aukeamisen. Suomessa olisi luultavasti reagoitu eri tavoin.

Espanjalainen sämpylä-pikaruoka- ketju, Cerveceria 100 Montaditos, on paikka, joka ei ainakaan kukkaroa kevennä! Siellä sai muutamalla eurolla täytettyjä sämpylöitä, jättimäiset ranskalais- ja nachoannokset 1,5 €:lla, alta kolmella eurolla jättimäisen salaattiannoksen, ja muuta juomaa eurolla. Suosittelen punaviini-limsa- drinkki Verranaa(?), ja sitä kannattaa ottaa tuopillinen, oli meinaa hyvää!
Meidän molempien ruoat ja juomat maksoi 13 €, käsittämätöntä!

Meidän oli pakko löytää 100 Montaditos

Ja mehän löydettiinkin.

Tällaisen hottiksen kanssa sain reissata pitkin Barcelonaa.

Viimeinen ateria, viimeisillä pennosilla Montaditoksella.

Viimeisenä iltana otettiin vielä yhdet drinkit.

Rossini- niminen ruokapaikka oli myös hyvä! Siellä sai alussa lasilliset kuoharia ilmaiseksi.

Pubin seinälle sai jättää post-it -lapulla viestin. Meidän oli tosi omaperäinen.

Liikkuminen Barcelonassa

Ekana päivänä (maanantai) oltiin varustauduttu hotellin lahjoittamalla kartalla, ja oltiin suuntaamassa ostoskadulle. Ihmeteltiin, miksei kadun nimet oikein mätsää meidän kartan katujen nimiin, mutta shoppailtavaa riitti sielläkin, missä me tallusteltiin. Käveltiin eteenpäin, ja yhtäkkiä edessä oli Placa Espanya!! Se tarkoitti sitä, että oltiin lähetty TÄYSIN päinvastaiseen suuntaan ja tehty vielä jonkin sortin kaarto takaisin lähtöruutuun. Tulipa tyhmä olo. Olen tunnetusti surkea suunnistamaan, mutta että näin huono. Ilmeisesti. Älkää luottako karttaanne mulle. Ikinä. Ellette halua eksyä. Tai löytää hyviä, yllättäviä shoppailukatuja.

Hotellin kuljetuksen lisäksi käytettiin paljon metroja ja paikallisbusseja. Se osoittautuikin todella hyväksi ideaksi, koska nähtiin Barcelonaa paljon laajemmin, kuin kävellen oltaisiin nähty. Jos ei ole tottunut kulkemaan metroilla, niin kannattaa luopua niistä kauhuskenaarioista; Et osaa kulkea niillä/jäät ovien väliin/sut ryöstetään/pommi räjähtää, koska kulkeminen metroilla on superhelppoa. Kun tiedät metrolinjan päätepysäkin, niin et voi mennä vikaan. Jopa me osattiin, joten kaikki muutkin osaa.Trust me.

Turisti metrotunnelissa

Mitä ryöstämiseen ja pommien räjähtelyyn tulee, niin ei ne espanjalaiset sen erikoisempia ihmisiä ole kuin muutkaan. Voin kertoa, että meilläkin oli aikamoiset pelot matkalle lähtiessä, mutta kunhan pitää silmät päässä ja järjen kädessä (tai päässä), niin ei todennäköisesti tapahdu mitään pahaa. Minut tuntevat kyllä tietävät mielikuvituksen laadun, joten aikamoisia ylilyöntejä tuli taas todettua. :)

" You finnish people don't trust people easily. "

Eräs baarin sisäänheittäjä kertoi heti faktoja meistä suomalaisista.

Nähtävyyksiä

Barcelonan yksi nähtävyyksistä on Sacrada Familia- kirkko. Kirkon on rakentanut isä tyttärelleen ja kirkko on yhä kesken. Kirkon ympärillä parveili turisteja kameroineen ja turistiposeerauksineen. Kirkon sisällekin olisi päässyt tutustumaan, mutta jono oli niin pitkä, ettei jaksettu alkaa jonottamaan. Kirkko oli upea ulkopuolelta. Pieniä ja kauniita yksityiskohtia täynnä.

Saippuakuplamies ja lapset puistossa.

Saippuakuplia Barcelonan yllä.

Tuo satama oli aivan upea. Joka kerta jäin haltioituneena tuijottamaan veneitä ja maisemia.

Kapea katu ja pulu.

Joku tullut shoppailemaan pikku paatillaan

Shoppailu (ah!)

Mulle, (shoppailuhullu ilmoittautuu, hep) Barcelonassa oli ehkä jopa liikaakin shoppailupaikkoja! Meidän piti melkein aikatauluttaa päivämme, että ehdittiin käydä edes osassa ostoskeskuksissa.
Superjuntit ilmoittautuu! Kun vanhuus alkaa pikkuhiljaa lähestyä, niin mukavuudenhalukin kasvaa. Päätettiin, että kun lähdetään shoppailukatuja etsimään, niin ei haluta että kengät hiertävät, siispä päätimme pukeutua mukavasti. Ilmeisesti Espanjassa kukaan ei ole nähnyt ikinä urheiluvaatteisiin pukeutuvaa ihmistä, sillä tuijotustenmäärän laskemiseen ei mun järki riitä! Lähes jokainen ihminen katsoi meitä päästä varpaisiin ja ilme kertoi ihmetyksen. Juntteudella oli varmasti osuutta asiaan, mutta hei rajansa kaikella, espanjalaiset. :D Shoppailin paljon, mutta kolmasosa oli muille.

Barcelona on oikea shoppailukaupunki! Ostoskeskuksia riitti ja uusia vaatekauppoja oli joka nurkalla.

Superjuntit...

shoppailemas batmanin kanssa!

Heidi ja lempikauppa kohtasivat. Voi sitä riemua!

Rannat

Mentiin aina samalle uimarannalle, koska se oli meidän mielestä hyvä ja viihtyisä.

Ostin joltain rantamyyjältä kokiksen. Oli vähän ruosteessa, enkä tiedä mitä siinä oli, mutta sammutti janon ja oon yhä hengissä. ;)

Tarkkasilmäiset huomaa ilmassa lentävän pojan. Pojat kaivoi maahan tuollasen pallon ja pomppi ihan hulluja hyppyjä sen avulla.

Juhliminen, yöelämä sekä yllätysesiintyminen

Tähän osioon en voi mitään suurta stooria kirjoittaa, koska käytiin vaan kahtena iltana ulkona juomassa. Torstaina päätettiin mennä juhlimaan ravintola-/baarikadulle. Baarin sisäänheittäjät ovat ehkä rasittavin ryhmä ikinä. Käveltiin kymmenen metrin matkaa puoli tuntia ja sisäänheittäjiä oli jonoksi asti meidän kimpussa. Yksi jopa melkein suuttui, kun sanottiin, että halutaan olla La Ramblalla rantaan lähdön sijaan. But why, BUT WHY", ystävällisestä selityksestä huolimatta. Käytiin yhdessä baarissa, jossa musiikki soi niin lujaa, ettei ajatuksiaankaan kuullut. Paikan Mojito oli hirveintä Mojitoa ikinä! Maistui enemmänkin tärpätiltä kuin hyvältä, raikkaalta juomalta, joten juoma jäi kokonaisena pöytään ja lähdettiin ripeästi pois sieltä.

Kadun päässä, ystävällisen oloinen sisäänheittäjä tyttö, kysyi ystävällisesti, minne ollaan menossa ja sanoi parilla sanalla pubistaan, eikä jankannut, kuten agressiivisimmat sisäänheittäjät, joten valinta oli helppo, Cheers- nimiseen irkkupubiin päädyttiin. Siellä sai tilaamansa juoman nopeasti ja maistuikin vielä hyvältä. Kaiken lisäksi paikalla oli live-muusikko, joka soitti ja lauloi hyvin, joten tunnelma oli taattu! Heidi sitten päätti kertoa jollekin, että olen laulaja, joten löysin itseni laulamasta Barcelonassa, irkkupubissa paikallisen muusikon kanssa! Muusikko, nimeltään Jos, tykkäsi niin kovasti, että halusi, että vedän loppuillan hänen kanssaan. Esitettiin siinä sitten yhdessä joku 5-6 biisiä, esimerkiksi One Republicin Stop and Stare ja Bruno Marsin Locked out of heaven, kaksiäänisesti. Oli siistiä ja ihanan spontaania! :)

NE maailman hirveimmät juomat ja ihana pimu.

Läheisyys, perhekeskeisyys ja rakkaudenosoitukset.

Perheet viettää paljon aikaa keskenään; syöden, puistossa istuen, rannalla, yhdessä oleillen. Ihmiset, iästä riippumatta käveli käsi kädessä; teini-ikäinen poika ja hänen mummonsa, isä ja tytär, äiti ja tytär sekä teini-ikäiset siskokset. Suomessa tällainen olisi varmaan suurimman osan mielestä outoa ja siitä revittäisi oudot johtopäätökset.

Outouksia, kulttuuritörmäyksiä ja pohdittavaa

Outoja, suomalaisuuteen ja Suomeen ristiriidassa olevia asioita löytyi meidän silmiin paljon.

Barcelonassa kaikki meni punaisia päin, aina! Monesti luulimme valojen jo vaihtuneen, koska kaikki menivät yli tien. Todellisuudessa punainen ukko köllötteli vielä pylväässä. Kerran kiireessä melkein hyppäsin auton alle. Siinä olisikin ollut viimeisen illan huipennus. huh.

Tuijotus. Ohhoh. Joidenkin ihmisten silmät tapitti kuin liimattuna meihin, että joskus sai kokeilla tuijotuskilpailua keskellä katua.

Tässä vaan pieni pintaraapaisu reissusta kuvineen.
Yhteenvetona voin sanoa, että oli rentouttava, silmiä avartava, meidän tyylinen ja antoisa reissu. Minnekäs seuraavaksi mennään? ;)