Link it to the world Link it to yourself...

Tervehdys! Eilinen päivä oli monella tapaa ihan paska, joten kiva, kun tänään tapahtui kaikkea "vähemmän ikävää".

Aamu alkoi jälleen kerran hierontakäynnillä. Varasin ajan Tanja-nimiselle hierojalle, mutta kovin oli Tanja miehistynyt ja komistunut, koska mua vastalle tuli komea nuorimies. :D Eipä tämä vaihdos mua kuitenkaan hirveästi haitannut, koska oon ennenkin ollut mieshierojalla. Ja se poika ainakin runnoi kaikin voimin ja niin sen pitääkin mennä!

Selvittiin loistavasti tänään esitelmästä, aiheena oli "jännitys puhe-esiintymisessä". Mua ei jännittänyt YHTÄÄN, vaikka yleensä jännitän puheita aika kovaa. Tulin kyllä akateemisen vartin myöhässä, joten ehkä se vaikutti tähän jännittämättömyyteen.
On jännä, että voin laulaa ja tanssia vaikka miljoonalle ilman mitään sen suurempaa jännitystä, mutta jos joudun puhumaan ihmisten edessä(puheet ja jopa koulussa opettajalle vastaaminen), niin se on sen verran suuri pala purtavaksi, että punastun ja muuta.

Voitettiin "naispuolisen Jeesuksen"(nimi muutettu) kanssa väittelykin aiheesta "Huumori ei kuulu televisioon". Haastavaa ja itseasiassa myös kivaa oli olla kyseisen aiheen puolesta, vaikken TODELLAKAAN ajattele noin.
 Menin Nooran kanssa koulun jälkeen pikavisiitille subiin, jossa syötiin ja rupateltiin 1,5tuntia.
Kai se on alettava laajentamaan musikaalinäytteliyttäni sirkukseenkin, koska mä sain Nooralta JONGLÖÖRIpallot!:P

Ilta kului 3v. pikkumiehen kanssa(mun hoitolapsi), ja uskokaa tai älkää, me JAMITELTIIN, mm. Musen New Bornia, mä pianossa ja pikkumies rummuissa(soittaa siis ihan komppeja)!:) *Soita vielä sitä nopeeta laulua* Myös rock-versio popsipopsi-porkkanaa- biisistä kuului meidän settiin. Siitä pojasta tulee VARMASTI mahtava muusikko, koska jo 3-vuotiaana soittaa noinkin hyvin ja motivaatio musiikkiin on korkealla. :)

Kiva, hassu päivä, eilisen tyhmän päivän jälkeen... :)

Cindyn, Leenan, Pirjon ja Marjatan lyhyt tie

Heippa! Tänään loppui ensimmäinen Näty:n eli näyttelijäntyön kurssi. Opettaja halusi viettää viimeisen tunnin meidän kanssa Pyynikin näkötornissa kuuluisien munkkien merkeissä. Kerrattiin kuluneen kurssin aikaansaamia fiiliksiä ja puhuttiin tulevaisuudesta.

Itselläni suurin kynnys oli sisäinen muurin rikkominen. Oon vuosien saatossa rakentanut jonkin sortin muurin näyttelemiseen, vaikka näyttelemisestä tykkäänkin. Opettajan kanssa yhdessä naurettiin mun tuskailuille, kuinka jotkut tehtävät selkeästi v*tutti mua. Ei niinkään, että olisi hävettänyt lattialla möyriminen, vaan jotenkin ne tuntui vaan niin naurettavilta ja turhilta. Opettaja oli kovin ylpeä siitä, että kykenin menemään sen v*tutuksen yläpuolelle. :)
Väittäisin, ettei se muuri ole kokonaan kadonnut, vaikka huvennut onkin minimaaliseksi. Pieni "omantunnon muuri" onkin hyvä olla, että tietää mihin kykenee ja mitä on valmis tekemään.

Mahtavinta ja mielenkiintoisinta kurssissa oli, että miten pienestä voi saada aikaan niin suurta.
Lehdestä leikatuista pienistä, satunnaisesti valituista tekstin pätkistä sai aikaan näytelmän improamalla. Mun omassa tekstissä luki pitkä lista asioita: "sanomalehtiä, kahvikuppi..." ja lopulta näyttelin improamaani henkilöä, Cindyä. Cindy on dekkarikirjailija, joka kirjoittaa parhaillaan uutta kirjaa. Kirjan taustatyötä tehdessään hän huomaa kamerapuhelimessaan "jotain, mikä ei kuuluisi olla", ja lopulta vainoharhaisuus pääsee valloilleen. Hän kuvittelee "niiden" jopa seuraavan.
Cindy tapaa kolmen ystävänsä kanssa kahvilassa, joka on eurooppalaisessa, määrittelemättömässä kaupungissa. Kolme omanlaista persoonaansa ottaa vastaan Cindyn "sekopäisyyden" kukin omalla tavallaan; Pirjo kirkuu ja eläytyy täysin Cindyn tarinaan, Leena uskoo "sen jonkun" olleen Jumalan lähettämä enkeli. Tv-psykologi Marjatta taas vastaa asiaan tuttuun tapaan kyynisesti ja skeptisesti.
Yhdistettiin improttuihin hahmoihin myös klassikkotekstistä monologit. Osasin sisäistää tekstini jotenkin yllättävän helposti ja tuntui luonnolliselta näytellä sitä.
Valitettavasti musikaaliproduktio ja muut kiireet vei nätystäkin aikaa, joten meidän impro jäi kesken, eikä päästy esittämään siitä demoa.

Musta tuntuu, että sisäinen näyttelijäni on vihdoin herännyt talviuniltaan tähän maailmaan!

Huomenna voisin kertoa Teille viikonlopustani Helsingissä!:)
Halit <3

Uusi minä

Ensimmäinen askel kohti uutta minää alkoi tänään; karppaus. En koskaan kulje valtavirran mukana, ja en siis siksi karppaa, vaan siihen on järkevämpi syy. Mä en pidä oikein riisistä, perunasta, enkä pastasta, joten mun on helppo niistä luopuakin. Ehkä suuremman tuskan tuottaa luopuminen herkuista! Leivästä tykkään kyllä, mutta suon itselleni leivistä vain hapankorppua (sitä suorastaan rakastan), koska se on hyvä kuitujen lähde. Kuidut pitää pakin kunnossa ja sen avulla eri aineet imeytyy paremmin. Lisäksi leivästä tulee leipämaha.

Yksi syy karppaukseen on se, että haluan olla mieheni tukena painonpudotuksessa. Ruoanlaitto olisi aika hankalaa, jos pitäisi tehdä toiselle vähärasvaista, hiilaripitoista ruokaa, ja toiselle rasvaista, hiilaritonta ruokaa. :)
Sovittiin, että kahden viikon välein pidetään bulkkauspäivä. Saa nähdä, kuinka kauan se pysyy tuossa kahdessa viikossa. Bulkkaus meinaa siis päivää, jolloin suodaan itselle hiilarit. Puhutaan myös, että karppaajan olisi hyvä joskus pitääkin bulkkauspäiviä.
Myös artistiminän kannalta on hyvä, että olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Jaksan heilua hulluna keikoilla, eikä itsevarmasta artististakaan haittaa ole. Ei se muutaman kilon katoaminenkaan haittaisi.
http://karppaus.info/ -sivuilla on aivan mahtavia karppi-reseptejä. Mun suosikeista yksi on chili-porkkanasosekeitto. Taivaallista! Suosittelen.
Myös hiusvärini on muuttumassa. Aika radikaaliksi meinaan heittäytyä, koska musta taitaa tulla punapää! Pitäkää peukkuja, että pääsen taivaaseen. Kuparin punainen olisi hakusessa.

Nyt kun oon tän suunnitelmani julkisesti kirjoittanut, eikä ole aikakonetta hypätä takaisinpäin ja pyyhkiä sanomisiani, joten tässä on pysyttävä! Jaiks. =)

Hei Kohtalo, mul oma tahto on!

Heippa! Terkut Leviltä! Oon täällä viettämässä viikkoa Samin ja sen perheen kanssa. Kivaa on ollut ja kivaa tulee olemaan. Lautailu sujuu alkukankeuksien jälkeen ihan hyvin. Hiihtämäänkin päädyin, mutta siitä sitten tarkemmin.... Ei enää ikinä!

Kerron Levireissusta sitten viikonloppuna enemmän, kuvien ja tarinoiden kera.

Oottekos käyneet jo kuuntelemassa mun uuden coverin? Se olisi Chisun Kohtalon oma.

Kivaa viikkoa ihmiset!! :)