Like a skyscraper

Oon nyt viikon verran kotiuttanut itseäni Vaasaan. Sain viime viikon lopulla tietää, että kesätyöt jäivät vain haaveeksi, sillä työpaikkani ei saa ottaa kesäsijaisia, vaan heidän täytyy pärjätä omillaan. Liian luottavaisin mielin lähti tämä tyttö kesää kohden, koska oletin, että saisin töitä, koska olen tehnyt samalle johtajalle jo reilun viiden ja puolen vuoden ajan töitä eri mittaisine työsuhteineen. Kun sijaisia ei saa ottaa, niin ei voi mitään. Ensi vuonna järki kädessä ja hakemuksia useampaan paikkaan! Tai joskos sitä kesäteatteriin? ;)

Alkuviikko on mennyt kauhean ahdistuksen siivittämänä. Sain kuulla, että saisin töitä sosiaali- ja terveysalan hommista, josta mulla ei ole kokemusta sitten koulun työharjoittelun. Oon tosi epävarma myös senkin takia, että oon tehnyt viime ajat töitä vaan lasten parissa ja tällä kertaa asiakkaina olisi huomattavasti vanhemmat. Monet teistä varmaan ajattelee, että "mitä tuo inisee, kun siitä saa rahaa." Mä oon pienestä asti tehnyt töitä, tehnyt niitä mielellään ja elellyt mielelläni omilla varoillani, joten nirppanokkuudesta ei tosiaankaan ole kyse. Ei ole vaan koko kesää kiva miettiä, että "mikäköhän sitä taas huomenna odottaa, osaankohan mä, kuoleeko asiakas mun käsiin" ja niin edelleen..
Rohkaisevan ja kannustavan puhelun jälkeen tein päätöksen, että antaa uusien tuulien puhaltaa ja otetaan haasteet vastaan, joten maanantaina aloitan työt! Tsemppipeukkuja pystyyn, niitä tarvitaan.

Kaverini Mira lupasi, että saan soittaa joka päivä töiden jälkeen, jos töissä on ollut ahdistavaa, vituttavaa tai muuten vaan tekee mieli puhua jostain. Parasta ois olla puhelimen päässä, ystävä rakas! ;)

Käytiin eilen Sampan kanssa Tampereella hakemassa viimeisiä kesäkamoja. Tai lähinnä Samppa haki, koska mä toin mukanani vaan pari paperia ja kaksi takkia. Kävin kuskaamassa koululle yhden tärkeän paperin, joka oikeuttaa mulle viimeiset 2 opintopistettä tältä vuodelta. Kirjastokirjoja palauttaessani sain ihanan, köyhää opiskelijaa ilahduttavan jutun kuullakseni. "Sulla on täällä 17.70€ maksuja". Siinä köyhänä, kesätyöttömänä, sossun luukulta mitään saavana, päästin muutaman kirosanan, niin tämä virkailija kehtasi sanoa, että "tuollainen kielenkäyttö sitten tulee jättää heti pois." Meinasin sanoa hänelle pari valittua sanaa, mutta sillä hetkellä fiksuna totesin, että opiskelijana, jolla ei oo kesätöitä, on hemmetin hienoa luovuttaa teille kirjaimellisesti mun viimeiset rahani. Jälleen opetusta kerrakseen; Älä lainaa kymmentä nuottikirjaa samaan aikaan, koska niistä tulee 1.20€ per kirja myöhästymismaksua ja summa kasvaa siksi suureksi. Kirjat kannattaa myös palauttaa ajoissa, mieluummin jopa ennen palautuspäivää, niin ei innokkaat tädit pistä sakkoja niistä.

Viikon päästä alkaa kesän keikkailu, joten tää viikko on mennyt myös settejä miettiessä. Ensi viikon lauantaina saan laulaa italiaksi kappaleen hääparille ja juhannuksena ruotsiksi. Ihania haasteita, mutta just kivaa! Huomasin myös, että biisien sanoma on huomattavan tärkeä hääkeikkasettejä miettiessä; häissä ei kannata laulaa "Highway to hell", "I'm nobody's wife" tai "I will survive". 

Tämä ilta kului uusia biisejä treenatessa. Perjantaina keikka Kotkassa Bigjam- kilpailussa toi täysin uuden kappaleen eteeni ja tuo italia-espanja- kappale myös tuo lisätreenin tarvetta. Lupasin "ennen kesää" nauhoittaa erään helsinkiläisen biisintekijän kappaleen, joten tänään viimeistelin kappaletta ja huomenna purkitetaan se vihdoin ja viimein. Hyvää kannattaa odottaa, kuten biisintekijä kauniisti

sen ilmaisi!  :)

Mentiin tänään uimahalliin uimaan ja mä niin nautin. Oon harrastanut kilpauintia 8 vuotta pienempänä, niin on ihana päästellä menemään allasta ees taas. Uinnin jälkeen maistui Sampan ja mun karppiherkku; tortillat ilman tortillaa; Tortillojen jauhelihaa ja salaattisisukset, mutta ilman

levyjä. Hyvää!

Demon nauhoituspäiviä ei olla vielä päätetty, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että enää täytyisi päättää päivät. Lähipäivinä laitetaan nettiin ainakin pieni pätkä Nosturin livetalleenteelta, joten silmät ja korvat tarkkana, jos haluatte kuulla mun omaa musaa. :)

Haahuilua

Haahuilija

Tämä päivä on mennyt jossain ihan muualla, omiin ajatuksiin upoutuneena. Mulla olis ollu koulua 13.00-16.15, mut aamusta asti jatkunut laiska ja haahuileva olo sai mut lopulta jättämään koulupäivän väliin.
Oon kyllä ollut vähän kipee nyt kolmatta päivää, joten sekin vaikutti kotiinjäämiseen hiukan.

Kävin kaupassa ja vein kirjeen postilaatikkoon. Valitsin tahallani kauempana olevan laatikon, että saisin raitista ilmaa. Se on outoa, ettei mun tällaisena herkkusuuna tehnyt mieli mitään kaupasta, joten ostin vähän kaikkea just in case; Twister- mehujään, karkkipussin ja daimia. Karkki alkoi maistua vasta pussin loppupäässä ja se on ihme juttu se. :D Tämän hetkinen suosikkiruokani on porkkana-chili-sosekeitto, mutta sekään ei maistunut tänään miltään.

En tiennyt, että meidän lähistöllä on tällainen nurtsikenttä! Futista pelaan!

Oon hoitanut kämppää tänään; tiskaamisen ja imuroimisen merkeissä, joten onneksi päivä ei mennyt ihan täysin harakoille. Joskus näitä omiin ajatuksiin uppoamis- päiviä tulee, mutta ajatuksia on joskus ihan hyväkin pohtia tarkemmin. Oon ihan iloinen, joten masistelusta ei oo kyse. :)

Nyt suuntaan lenkille, koska sain energiaa tän löhö-fiiliksen jälkeen. Käyn sivistämässä lenkin jälkeen itseäni siskon luona. Sivistynyt ei kuvaa kyllä mun ja siskoni juttuja, päinvastoin.

Huomenna on mun viimeinen koulupäivä, joka sisältää seuraavaa; Lounas ihanien punapäiden kanssa, informaatiotekniikkaa, ja oopperaluokan konsertti. Illemmalla ois tarkoitus siskon kanssa piknikille, mikäli molempien flunssat on tarpeeksi hellittänyt.

SE ON KUULKAAS KESÄ NYT! :):)

Mulle linkitettiin tää kaks kertaa, mutta oon meinannu unohtaa täysin. Kiitos paljon Sarkku
ja Mira tunnustuksesta!:)

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia.Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä blogaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset, joille lähetit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!  

1. Aurinkotuulia

2. The Curious Case of Jenni Sofia

3. The Rhythm Of My Days

4. XOXO, Joanna

5. Simple happiness

Haaveissain Los Angeles

Lähiaikojen kuulumisia.

Ostettiin eilen uus imuri! Pienet ilon aiheet mulla, mutta mä oon ihan intsinä asiasta, koska ollaan siivottu viimeiset puoltoista vuotta rikkaimurilla, ja se ei ihan riitä koko kodin siivoukseen. Vielä en osaa sanoa, onko kyseinen imuri hyvä, mutta ainakin hintansa takia sen ois parasta olla! Ultra Silencer on tehty lähes kokonaan kierrätetystä materiaalista ja se on tosi hiljainen (68dB). Ensimmäinen imurointi suoritettu ja kämppä on todella puhdas!

 Tuleva viikko ois sitten tämän kouluvuoden viimeinen viikkoni. Tulevalla viikolla on enää yhden aineen tunteja ja yksi tanssitunti, joten enää ei tarvi kovinkaan paljoa kuluttaa koulunpenkkejä. Kotona tosin pitäis sävellellä vielä tks sonatiini, joka tuottaa mulle varmasti lievää päänvaivaa. Kävin tossa muutama päivä sitten opinto-ohjaajalla (muiden asioiden merkeissä), niin se kertoi, että oon saamassa tosi hyvin opintopisteitä, joten ainakaan en ole jäljessä opinnoissani.

Tulevana kesänä moni pari menee naimisiin ja meidän bändi saa kunnian esiintyä monen parin häissä. Oon menneellä viikolla suunnitellut settejä tulevalle kesälle. Pidetään vanhoista biiseistä osa, mutta tuodaan setteihin myös paljon uutta. Pyritään tekemään kompaktit setit, jotka toimivat lähes kaikilla keikoilla, tietysti keikkapaikasta ja -tilanteesta riippuen. Kesälle on tulossa keikkaa myös erilaisista ravintoloista ja yökerhoista, mutta niistä lisää, kun päivänmäärät selviää. :) Helsinki calling!

Tuossa viikko takaperin tosiaan meidät julistettiin Emergenza- bändikisan Suomen kakkoseksi. Siitä kirjotettiin myös Pohjalaisessa artikkeli. Kiitokset Venla Pöyliölle hyvästä jutusta 15.5.2012 Pohjalaisessa.

Sain viikonlopuksi ihania vieraita; Äitin, iskän ja Semin Vaasasta. Niiden vierailuun oli syynsä, nimittäin jälleen eräs kilpailu.
Pääsin mukaan Amarillo Big Jam- laulukilpailuun, johon haettiin lauluvideon/-näytteen avulla. Illan päätähtenä oli Karoliina Kallio, ja meitä kilpailijoita oli neljä. Jokaisella keikalla on ollut 3-4 kilpailijaa ja heistä 1 pääsee semifinaaliin. Karsintapaikkoja on yhteensä 20.
Jokainen kilpailija sai laulaa yhden kappaleen ja esitykset oli sisällytetty housebändin settiin. Lauloin Heartin Alonen ja meni tosi hyvin! Kisan järjestäjä (bändin basisti) halasi mua ihan innoissaan ja taisi kuiskata mun korvaan "what the fuck" , joten kaippa se hyvin meni sitten.. :)
Muut kilpailijat oli oikeasti tosi hyviä, joten taso oli tosi kova! Voittaja sai laulaa vielä toisen biisin ja mä lauloin Alicia Keysin Fallin'! ;)

Kun voittaja oli julkistettu, niin yleisöstä alkoi buuaus. Eräs kilpailija oli tuonut suuren kannattajaryhmän ja he eivät tainneet olla kovinkaan iloisia siitä, että voitto meni toiseen osoitteeseen.
Ne oli vielä niin varmoja oman tähtensä voitosta, että olivat tilanneet jo shampanjaa valmiiksi pöytään.
Kannattajaryhmästä osa meni vielä valittamaan päätöksestä housebändille. Itse olisin tässä tilanteessa antanut ablodit voittajalle, käynyt onnittelemassa ja lähtenyt nöyränä kotiin. Mun mielestä nämä kannattajat tekivät oman tähtensä naurunalaiseksi, koska käytös oli hemmetin lapsellista ja epäammattimaista. Mutta kukin tallaa tavallaan.

Yöllä kävelemässä kotiin.

Big jamin voittaja saa kaikkia huippuja palkintoja, mutta äänitysmatka Los Angelesiin on niistä mahtavin mun mielestä!
Kesän suunnitelmissa on tehdä töitä, mutta ensimmäisen viikon aikana Vaasassa aion säveltää uusia biisejä, jotta tulevat keikat saisivat vähän täyttöä! :)

Tää päivä meni näköjään kokonaan bändiasioiden hoidossa. Heräsin vasta yhdeltätoista; näköjään jotain univelkaa, kun niin uni maittaa. Olin unohtanut puhelimen piippaukselle, niin missasinpas muutamat tekstiviestit ja tärkeät puhelut. Pohjalaisen toimittaja soitti onneksi uudelleen myöhemmin, niin saatiin haastis purkkiin(tai tässä tapauksessa paperille). Eli siis Pohjalainen- lehti tekee meistä jutun. Onneksi toimittaja lähetti mulle tekstin luettavaksi, koska oli tullut pikkusia asiavirheitä tekstissä. Minähän olen vielä 24, enkä 25, haha!:D

Hoidin meille keikan Helsingistä kesälle. Päivänmäärää lähemmin! :)

Nyt, hieman myöhässä, ois tarkoitus alkaa lukemaan musiikin hissan tenttiin. Päivä meni taas niin nopeesti, ettei ehtinyt ees ajattelemaan! :)

Huomenna meen ekaks hissan tenttiin ja sieltä suuntaan noin viideks tuntia hoitamaan pikku-rumpalipoikaa. Sieltä suuntaan sitten teatterimuusikoiden illanistujaisiin. 
Ylihuomenna voisin postailla lauantain Emergenzan Suomen finaalin tunnelmista ja siitä reissusta ylipäätään. Kivaa viikkoa ihmiset!

Big day

Heippa! Huomenna on meidän bändin tähän astisen historian mahtavin päivä. Me päästään esiintymään Nosturiin ja ollaanpa vielä sen Emergenza- bändikilpailun vähintään toiseksi parhaita. Joku huomisen kisan helsinkiläisestä bändistä kilpailee meidän kanssa ulkomaillelähdöstä, eli Emergenzan pohjoismaiden finaalista. Olisko NÄÄÄÄIN huippua päästä sinne, mutta ei sitä voi koskaan tietää, miten käy. :) Tavoitteet on tosiaan nyt moninkertaisina saavutettu, joten voittajia ollaan silti, oltiin sitten ykkönen tai kakkonen! :) Toivottavasti muutama levymogulikin olisi eksynyt kisaa katsomaan, se olisi myös kiva pikku lisä... ;)

Jos ootte Helsingissä, niin tulkaa katsoon! SIRUn esiintyminen siis Nosturissa klo 19.20-19.40! LUVATAAN rokata helsinkiläisille vähintäänkin pupu pöksyyn! :P

halit! <3

And the winner iiiiis......

 
Eilinen päivä oli kyllä hulluimmista hulluin ja täydellisin! Aamusta pääsin kampaajalle, jossa vihdoinkin uskalsin tehdä sen, mistä olen puhunut jo reilun vuoden. Värjäsin hiukseni punakupariksi ja näistä tuli juuri sellaiset, kun halusinkin! Kampaajana oli opiskelija, mutta jälki oli ammattitaitoista. Paikkana Nina's lifestyles. Kampaajat nauroi mulle, kun mä treenasin kuivaharjoitteluna mun pianotentin nuottia. "Mitä kappaletta sä siinä oikeen soitat?". Oli kyllä lähes pakko soittaa sitä siinä kuvitteellisesti, koska ei ollut kovin suuret luotot siihen. Soitin kyseisen kappaleen tosi hyvin, parhaiten mitä tähän asti, vaikka se ei todellakaan ollut hyvissä kantimissa vielä parturista lähdettyäni!:D Ilmeisesti siitä oli siis hyötyä. Opettaja kehui mun soinnillista ja melodista soittotyyliäni, ja mulla on kuulemma hyvä touchi pianoon. Sain 4/5 arvosanaksi!

Kävin ostamassa ennen keikkaa hameen 7€.lla hennesistä. Mä vaatekriiseilin kotona kauan ja siskoni joutui auttamaan netin välityksellä mua kriisissä. Näitä kuvia lähettelin sille:

Ei sovi meidän musaan..

Liian nössö...

Liian epämääräinen.

Tähän päädyttiin!

Mentiin bändin poikien ja meidän "roudarien" kanssa syömään ennen keikkapaikalle menoa. Toinen "roudareista" jutteli puhelimessa jollekin miehelle, joka kyseli internetin käyttötavoista: "Meille tulee posti niin kauan kuin Kusti jaksaa polkea. Mikäs se sähköposti on? Mitenkä se posti siinä puhelinlinjalla pystyy tasapainoittelemaan? Mitenkä asia pystyy olla näkymätön, kun olen tottunut, että asiat näkyy." Oltiin kyllä revetä liitoksista, kun kuunneltiin "roudarin" sepustuksia.

Keikalle tuli kuuntelemaan kaikkia ihania ihmisiä. <3 Pari arvostettavaa tekoa täytyy kyllä mainita vielä erikseen; Sampan äiti tuli kahdeksi tunniksi Tampereelle vain äänestämään meitä, vaikkei ehtinyt nähdä edes meidän keikkaa. Basistin mummu ja paappa, ja niiden ystäväpariskunta olivat tulleet itä-Suomesta asti Tampereelle teatteriin. Ne oli lähtenyt teatterin väliajalla pois meidän keikan takia! Voi että. :):)

ITSE LAVA.

Kun mä ilmoitin meidät Emergenzaan, niin ajattelin, että onpa tosi hauska päästä soittamaan myös tamperelaisille ja ekaa kertaa esiintymään omalla musiikilla. Voitto karsinnoista oli täysin yllätys ja Tampereen finaaliin lähdettiin sillä periaatteella, että kunpa päästäisiin tuomariston eteen, eli 7 parhaan joukkoon. Keikka meni tosi hyvin ja jäi hyvä fiilis, se oli pääasia. Kirjoiteltiin muhun vähän mainosta. :)

Tuloksia odotettiin kauan ja mun kärsivällisyys meinas loppua. Kun vihdoin tuloksia alettiin lukemaan, niin oli pieni toivo ja epätoivo hyvin sekoittuneena.

Jännittävää odotusta.

Söpöt Italian siskoni!:)

"Toivottavasti teillä ei ole kesärenkaiden vaihtoa tai autonpesua suunniteltu lauantaille, koska teidän täytyis tulla Nosturiin silloin.....SIRU"

KREISIÄ!! Me ollaan nyt siis ainakin Suomen toisiksi parhaita, koska enää vastassa on Helsingin paras! Tuomaristo päättää kumpi meistä lähtee edustamaan Suomea pohjoismaiden finaaliin Tukholmaan! Helsinkiläiset bändit käy saman karsintasysteemin, kuin me eilen ja siitä paras on sitten meidän vastus. On ihan älytöntä miettiä, että ollaan tässä pisteessä, vaikka odotukset oli hyvin pienet alussa. Itse oon tullut täysin kuuroksi omalle musalle; tykkään soittaa meidän kappaleita ja löydän aina hyvän fiiliksen niihin, mutta on ihana nähdä, että yleisökin lämpee niille näin kovasti!:) Tulosten jälkeen meistä otettiin kuvia ja takaan, että meidän ilmeet on ollut erikoisia! Paikalla oli kuvaaja Henni Hyvärinen, joka otti myös kuvia. Tässä tuttavan ottama kuva.

Tänään ollaan poikien kanssa järkkäilty bussikuljetusta Vaasasta Tampereen kautta Helsinkiin. Niin moni on halukas tulemaan Nosturin keikkaa kattomaan, joten ois kiva jos kaikki halukkaat pääsis katsoon!:) Luvataan, että rokataan täysillä siellä ja pistetään Helsingin voittaja koville! ;)

TAPAHTUMAN KUTSU, saa jakaa:
http://www.facebook.com/events/230937367015013/

Suuuren suuri kiitos koko bändin puolesta ja nähdään Nosturissa! :):):)

Muusikon arkea

Heippa! Kirjoitanpa tässä pikapostauksen, koska pitäis lähteä keikkapaikalle aikas pian. Meillä on siis tänään tiistaina koulusta bändikurssilta keikka YO-talolla, jossa vedetään kuus biisiä. Samassa iltamassa myös toinen(tai usempi) bändikurssin bändi esiintyy ja muutama tyyppi suorittaa tutkintojakin. Sain vasta hetki sitten tietää keikan alkamisajan ja ylipäätään sen, kuinka aikaisin siellä pitää olla. Mä meen seitsemäks, tai yritän ainakin kovasti!:D

Varasin tänään parturin huomiselle ja NYT MÄ SEN TEEN! Eli musta tulee porkkanapää! Yritän kuitenkin tavoitella suht luonnollista lookkia, mutta saa nähdä mitä se opiskelijaneiti osaa. :) Huomenna/ylihuomenna saatte nähdä sitten tuloksen,jaiks!

Huomenna on the big day, kun Emergenzan bändikilpailun Tampereen finaali iskee! 13 kovaa bändiä kisaa yhdestä jatkopaikasta. Aika ristiriitaista on, että tamperelaisista bändeistä vaan 1 pääsee Suomen finaaliin, kun Helsingistä on 12. Ei mene mun ymmärrykseen ei. :/ :)

Jottei ehtis jännittää iltaa, niin mulla on huomenna myös piano-näyttö, jossa soitan yhen biisin, säestän itseäni yhdessä ja sitten soitan primavistana yhden säestyskappaleen. Toi opeteltava kappale alkaa vasta nyt luistaa jotenkin, mutta saa nähdä kuinka paljon mokailen. :/ Kappaleena Piazzolan Buenos Airesin talvi(Invierno Porteno).

Peukut pystyyn huomiselle ja myös sille, että löydän jotain päällepantavaa illaks, koska vaatekriisi alkas jo tänään!:):)

Tänään heräsin ilman kellonherätystä jo puoli 10. Vaikka käytänkin sellasta pimentävää silmälappusysteemiä (huippu keksintö), niin näköjään sisäinen kelloni herättää mut kuitenkin aikaisin. Ainakin mulle puoli 10 on aikaisin viikonloppuna. :):) Puolen päivän maissa lähdettiin käymään bussilla kirpparilla, jossa siis meidän tavarat odottaa uutta omistajaa. Mä en tajua, miks ihmisten pitää sotkea kirpparipöydät? Niinku hirmumyrsky olis käyny meidän pöydän yli, kun kaikki on heitettynä minne sattuu. Eikä siinä mitään, mut meidän pöydästä löytyy muiden pöytien tavaroita kasapäin joka kerta, kun pöytää oon käynyt nyt siistimässä. Siinä sitten vierähtää tovi jos toinenkin, kun yrität etsiä oikeita pöytiä ja viedä paikalle niitä. Mä en aio olla samanlainen kun muut ja sotkea, kun eihän se vie kuin muutaman minuutin mun elämästä. Mä ymmärrän, että kirpparille tullaan tonkimaan, mutta näköjään ihan sanan virallisessa merkityksessä!:D Me ollaan viety joka päivä lisää tavaraa pöytään, joten on tosi vaikea sanoa, paljonko on myyty loppujen lopuksi. Vaasassa otan uudestaan pöydän, niin saa kotona odottavatkin etsiä kaivattua rakastaan.
               Mulla on ensi viikolla muutama tärkeä juttu edessä. Tiistaina on koulusta keikka bändin kanssa ja keskiviikkona hyyyyvin jänskä keikka Emergenza-bändikilpailun Tampereen finaalissa. Toivottavasti myös lauantaina saisin kunnian siirtää pehvani Helsinkiin, koska se tarkottaisi meidän voittoa Tampereen finaalista! Toivoa saa, mutta odotukset ei oo korkeella, koska kolmentoista bändin joukosta vain yksi pääsee Nosturin finaaliin. Yksi tavoite on kuitenkin saavutettu; Voitettiin karsinta ja Tampereen karsintojen isoimmalla pisteellä! :)
            Ennen keskiviikon keikkaa pitäis kuitenkin selvitä pianonäytöstä. Toisen kappaleen sain vasta äsken käytyä haparoiden loppuun asti. Jos sais kuunnella nauhalta kyseisen kappaleen, niin oppisin sen minuutissa, mutta nuoteissa kaikki näyttää huomattavasti vaikeemmilta, kuin mitä ne todellisuudessa on. :D Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa hioa sitä.
         Mun viime viikon säälittävästä ryypiskelystä juomatta jääneet siiderit kumottiin äsken. Kuitenkin koti-iltana tämä ilta pysyy, koska me molemmat tehdään koulujuttuja koko viikonlopun.

Mitä olisi päivä ilman hauskoja sarjoja? Me katotaan Sampan kanssa lähes päivittäin jotain sarjaa.
Jos hauskat sarjat kiinnostaa niin How I met your mother, Big Bang Theory, Modern Family, Community ja New Girl on sellaisia, mitä suosittelen! Tän hetken suosikki on New Girl( suomeksi Kolme miestä ja tyttö). Joissain jutuissa pystyn samaistumaan siihen Jessiin!:D

 

Kokeilkaapa laulaa tuo! Menee kieli rullalle.

Vaatevuori suli, kuten lumikin ulkona

Vihdoinkin iso urakkani vaatevuoria vastaan on edennyt askeleen eteenpäin. Tänään herättiin aikaisin Sampan kanssa ja vietiin tavarat kirppikselle. Tuntia ennen paikan aukeamista saa uudet myyjät viedä tavaransa ja järkätä ne rauhassa pöytään. Koska me ei omisteta autoa, niin tavaroiden roudaus osoittautui aluksi lieväksi ongelmaksi; Pyörillä on hankala kuljettaa laukkuja, kävellen ei jaksa kantaa montaa kassillista ja taksi on liian kallis opiskelijalle. Onneksi rinkat on keksitty! Saatiin kahteen rinkkaan ängettyä monen Ikea-kassillisen sisältö, ja vain 2 Ikea-kassillista loppujen lopuksi kannettiin käsin. Hypättiin bussiin, joka vei meidät melkein kirppiksen ovelle asti.

Tässä varastossa olleet.

Sain vietyä ehkä viidesosan tavaroista vasta kirppikselle. Koska meillä on ihan älytön määrä poismenevää tavaraa, niin mun täytyi lajitella vaatteet; Kirpparille nyt, kirpparille myöhemmin ja keräykseen. Varastossa odottaa 2 säkkiä ja makkarin oven takana vuoroaan odottaa monta pussillista. Toivon, että suurimman osan saa viedä vielä radiokirppikselle, kun täytän pöytää pitkin viikkoa.

Älkää ihmiset tehkö samaa virhettä kuin minä! Muutin Vaasasta melkein 4 vuotta sitten ja toin Vaasasta mukanani varastokamaa Tampereen ekaan kämppään ja tavarat meni suoraan varastoon. Ilman tavaroideni inventaariota meni myös seuraava muutto kämppään numero 2, missä vieläkin siis asutaan. Inventaario kolmen kämpän välillä olisi auttanut huomattavasti, koska vaatevuori kuvasti hyvinkin tota vaatemäärää!

Tässä vain osa kaikista kirppis/keräys-vaatteista.

Suosittelen, että teette edes kerran vuodessa inventaarion tavaroillenne, etenkin varaston tavaroille ja viette ylimääräiset kirpparille tai keräykseen; molemmista tulee hyvä mieli. :)

Pahoittelen, jos hintoihin on tullut mokia(yli- tai alihintaan); Keskellä yötä noi numerot saattaa mennä hyvinkin sekaisin. :D Mielestäni aika halvalla pistin kaiken, tai ainakin tarkoitukseni oli, joten köyhätkin opiskelijat pystyy niistä sen muutaman euron pulittamaan.

Seuraavat kengät muunmuassa ovat myynnissä. Fjällrävenin takki 70- luvulta myös etsii uutta omistajaansa.

Tampereen Radiokirppiksellä pöytä numero 71 on meidän ensi maanantaihin klo 17.00 asti, joten käykäähän katsomassa, jos löytyy mieleistä! Joka päivä tuon myös uutta tavaraa pöytään.

Oon myös ajatellut, että pistäisin blogikirppiksen pystyyn, mikäli aikani sellaiseen riittää ja kiinnostuneita on. :)

Mustat hinkit

Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä. Lauantain rauhaisan siskon kanssa vietetyn illan jälkeen oli kiva suunnata sunnuntaina Nooran kanssa Tampereen keskustaan. Käytiin eka subilla ja sitten tietysti hiilaripommi numero 1 vaati toisenkin, joten hesburgerin pehmytpyörre med turkinpippuri oli seuraavana vuorossa. :)

Sen jälkeen meillä oli koulusta kuoroesitys: Beethovenin 9. sinfonia. Mä en henkilökohtaisesti ole mikään kuorolaulun suurin ystävä, koska mulla on huonoja kokemuksia niistä. Oon kyllä ollut kaikenmoisissa kuoroissa, mainitakseni niistä oopperankuoron ja ruotsinkielisen teinikuoron (nämä niitä hyviä kokemuksia). Miellän itseni kyllä täysin sopraanoksi, mutta tuotti lieviä hankaluuksia, kun 9. sinfonian sopraano kiljuu kokoajan siellä lasinrikkomisen rajamailla. Selvisin siitä kunnialla kuitenkin loppuun ja opintopisteet rapsahtaa tilille! :)
 Maanantaina, jotten pääsisi vappua juhlimaan liian aikaisin, suuntasin kasiksi koululle bänditreeneihin. Koskakohan viimeeksi oon mennyt kouluun kello kahdeksan, huh. :) Meidän setti on hyvin kirjava; kukin bändin jäsen (6henkilöä) sai tuoda ja sovittaa valitsemansa biisin, joten aika värikästä on meidän soitanta. Keikka tästä prokkiksesta on ensi viikon tiistaina 19.00 Tampereen YO-talolla. Vieläkin tärkeämpi keikka on kuitenkin keskiviikkona 9.5 klo 21.50 Klubilla, tulkaa kannustamaan meidät Nosturiin!:):) <3

Suunnattiin siskon kanssa Prismaan ostamaan piirakka- ja munkkivärkit. Ilta kului suurimmaksi osaksi keittiössä ja voi pojat, kun ollaankin hyviä kokkeja; tuloksena makea suolainen piirakka ja mustat (mutta ei palaneet) munkit! Siskoni piirakan pohjaa tehdessään kyllä mietti, miksi sinne täytyy laittaa niin paljon sokeria, mutta vasta mausta sen huomas, että virhe oli tapahtunut. Itseasiassa suurinta osaa juhlijoista se ei häirinnyt, mutta erikoista se oli. Munkit taas koki ongelmia, koska vehnäjauhojen loputtua otettiin mantelijauhot käyttöön. Ne reagoikin mustumalla mukavasti, joten tuloksena oli mustat munkit.

Iloinen munkkien paistaja.

Nää oli oikeasti hyviä, vaikka ulkonäkö ei oikeen miellytäkään. :D

 Leikittiin peliä(virallista nimeä en tiedä), jossa pitää arvata henkilö, kenen nimi on lapussa. Nimilappu otsaan ja arvailemaan, tosi hauskaa! :) Mä olin Leena Hefner os. Herppeenluoma, ja joukossamme juhli myös Luigi, Meiju Suvas, Isaac Newton ja Morgan Freeman. Mä sain jälleen kerran hiilariyliannostuksen, koska olin ihan järkkyväsynyt. Sohvalla istuin/makasin ja silmät pyöri päässä. Mä vannon, ettei kännistä johtunut tämä torkahtelu! Nukuin kyllä äärettömän makeesti, kun lähdin aiemmin muita aiemmin kotiin. En edes ehtinyt väsyltäni pelätä sängynalla asustelevia kodittomia ja oventakana hämyilevää murhaajaa, kun sammuin heti meikit pestyäni!:D

Tänään mentiin kävellen Sampan, siskon ja sen miehen kaa hakemaan subit ja syötiin ne toivottavasti meidän tulevan kotitalon rannassa. Ei olla siis mitään asuntoa ostamassa, mutta Sampan kanssa molemmat voitiin kuvitella asuvamme tuolla. Kaksikerroksiset parvekkeet, wtf! Pitäis vaan ekaks alkaa tienaamaan...

2.kerroksinen parveke. I want one!

Pyysin siskoani tekemään "en oo yhtään kateellinen"- ilmeen. :D

Nyt tämän yltiöpäisen hiilarimättäilyn jälkeen voin taas palaa arkirytmiin ja syödä normaalisti, eli mulle se meinaa karppausta. Kivaa viikkoa ihanat! :)