Oon nyt viikon verran kotiuttanut itseäni Vaasaan. Sain viime viikon lopulla tietää, että kesätyöt jäivät vain haaveeksi, sillä työpaikkani ei saa ottaa kesäsijaisia, vaan heidän täytyy pärjätä omillaan. Liian luottavaisin mielin lähti tämä tyttö kesää kohden, koska oletin, että saisin töitä, koska olen tehnyt samalle johtajalle jo reilun viiden ja puolen vuoden ajan töitä eri mittaisine työsuhteineen. Kun sijaisia ei saa ottaa, niin ei voi mitään. Ensi vuonna järki kädessä ja hakemuksia useampaan paikkaan! Tai joskos sitä kesäteatteriin? ;)
Alkuviikko on mennyt kauhean ahdistuksen siivittämänä. Sain kuulla, että saisin töitä sosiaali- ja terveysalan hommista, josta mulla ei ole kokemusta sitten koulun työharjoittelun. Oon tosi epävarma myös senkin takia, että oon tehnyt viime ajat töitä vaan lasten parissa ja tällä kertaa asiakkaina olisi huomattavasti vanhemmat. Monet teistä varmaan ajattelee, että "mitä tuo inisee, kun siitä saa rahaa." Mä oon pienestä asti tehnyt töitä, tehnyt niitä mielellään ja elellyt mielelläni omilla varoillani, joten nirppanokkuudesta ei tosiaankaan ole kyse. Ei ole vaan koko kesää kiva miettiä, että "mikäköhän sitä taas huomenna odottaa, osaankohan mä, kuoleeko asiakas mun käsiin" ja niin edelleen..
Rohkaisevan ja kannustavan puhelun jälkeen tein päätöksen, että antaa uusien tuulien puhaltaa ja otetaan haasteet vastaan, joten maanantaina aloitan työt! Tsemppipeukkuja pystyyn, niitä tarvitaan.
Kaverini Mira lupasi, että saan soittaa joka päivä töiden jälkeen, jos töissä on ollut ahdistavaa, vituttavaa tai muuten vaan tekee mieli puhua jostain. Parasta ois olla puhelimen päässä, ystävä rakas! ;)
Käytiin eilen Sampan kanssa Tampereella hakemassa viimeisiä kesäkamoja. Tai lähinnä Samppa haki, koska mä toin mukanani vaan pari paperia ja kaksi takkia. Kävin kuskaamassa koululle yhden tärkeän paperin, joka oikeuttaa mulle viimeiset 2 opintopistettä tältä vuodelta. Kirjastokirjoja palauttaessani sain ihanan, köyhää opiskelijaa ilahduttavan jutun kuullakseni. "Sulla on täällä 17.70€ maksuja". Siinä köyhänä, kesätyöttömänä, sossun luukulta mitään saavana, päästin muutaman kirosanan, niin tämä virkailija kehtasi sanoa, että "tuollainen kielenkäyttö sitten tulee jättää heti pois." Meinasin sanoa hänelle pari valittua sanaa, mutta sillä hetkellä fiksuna totesin, että opiskelijana, jolla ei oo kesätöitä, on hemmetin hienoa luovuttaa teille kirjaimellisesti mun viimeiset rahani. Jälleen opetusta kerrakseen; Älä lainaa kymmentä nuottikirjaa samaan aikaan, koska niistä tulee 1.20€ per kirja myöhästymismaksua ja summa kasvaa siksi suureksi. Kirjat kannattaa myös palauttaa ajoissa, mieluummin jopa ennen palautuspäivää, niin ei innokkaat tädit pistä sakkoja niistä.
Viikon päästä alkaa kesän keikkailu, joten tää viikko on mennyt myös settejä miettiessä. Ensi viikon lauantaina saan laulaa italiaksi kappaleen hääparille ja juhannuksena ruotsiksi. Ihania haasteita, mutta just kivaa! Huomasin myös, että biisien sanoma on huomattavan tärkeä hääkeikkasettejä miettiessä; häissä ei kannata laulaa "Highway to hell", "I'm nobody's wife" tai "I will survive".
Tämä ilta kului
uusia biisejä treenatessa. Perjantaina keikka Kotkassa Bigjam-
kilpailussa toi täysin uuden kappaleen eteeni ja tuo italia-espanja-
kappale myös tuo lisätreenin tarvetta. Lupasin "ennen kesää" nauhoittaa
erään helsinkiläisen biisintekijän kappaleen, joten tänään viimeistelin
kappaletta ja huomenna purkitetaan se vihdoin ja viimein. Hyvää kannattaa odottaa, kuten biisintekijä kauniisti
sen ilmaisi! :)
Mentiin tänään uimahalliin uimaan ja mä niin nautin. Oon harrastanut kilpauintia 8 vuotta pienempänä, niin on ihana päästellä menemään allasta ees taas. Uinnin jälkeen maistui Sampan ja mun karppiherkku; tortillat ilman tortillaa; Tortillojen jauhelihaa ja salaattisisukset, mutta ilman
levyjä. Hyvää!
Demon nauhoituspäiviä ei olla vielä päätetty, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että enää täytyisi päättää päivät. Lähipäivinä laitetaan nettiin ainakin pieni pätkä Nosturin livetalleenteelta, joten silmät ja korvat tarkkana, jos haluatte kuulla mun omaa musaa. :)
1 kommentti:
Meiltä hääpari pyysi kerran häävalssiksi Toton I will remember biisin. Ihan mielettömän kaunis kappale, mutta tsekkaa sanat. Pikkasen oli ristiriitanen fiilis laulaa näitä sanoja, kun sulhanen tanssitti morsiotansa. -Katra-
I was born in the land of the sun and the tall green grass
And I don't understand how all this has come to pass
How we've come to surround ourselves in a sea of thieves
In a land without learning only the fools believe.
I went driving last night on a dark canyon road
Had the sky to myself but wasn't alone
Had the pain of my lifetime for my company
How did it end up like this for you and me?
When love breaks the promise the heart has to keep
It leaves only truth here to find
When the spirit is crushed and the hurt is so deep
Between you and I.
Even when love has come and gone and our hearts have moved along
I will remember.
There was a time we had the trust
And that always was enough
I will remember. I will remember you.
As I open my eyes to one more day
The wind burns my face as it whispers your name
As it's pulling me forward it tears me free
And the only thing left is the tears for you and me.
'Cause when love breaks the promise the heart has to keep
It leaves only truth here to find
When the spirit is crushed and hurt is so deep
Between you and I.
Even when love has come and gone and our hearts have moved along
I will remember.
There was a time we had the trust
And that always was enough
I will remember. I will remember you
Lähetä kommentti