torstai 26. heinäkuuta 2012

Minilomailua Pohjanmaalla

Ilmeisestikään mulla ei riitä tarpeeksi aikaa kirjoittaakseni joka toinen päivä, saati sitten edes kerran viikossa. Yritän parantaa tahtiani, mutta tuleva syksy ei varmasti auta kiireineen asiaa ollenkaan. Te muutamat lukijani, jotka jaksatte lukea, niin jaksanette odottaa postauksia, vaikkakin harvoin niitä ilmestyy. Kiitos siitä. :) <3



Mulla ja Sampalla ei oo kesän aikana ollut montaakaan vapaapäivää yhtä aikaa. Mentiin viime viikon perjantaina Powerparkiin. Mä rakastan huvipuistolaitteita, jotka vatkaa, heiluttaa ja pomputtaa, suurin rakkauteni on Powerparkin Booster.
On kuitenkin pari laitetta, joita en siedä. Toinen on vapaapudotuslaite Dragon Tower, joka siis hilataan ylös ja tiputetaan alas "määrittelemättömän ajan kuluttua". Eräs laitekuljettajatuttu joskus v*ttuili meidän porukalle ja piti laitetta ylhäällä reilut 5 minuuttia.
Toinen on perus ketjukaruselli, mutta tämä oli pienellä lisäfiballa. Tajusin laitteen lähtiessä päälle(enkä yhtään aiemmin tietysti), että oon aina vihannut keinumista ylipäätään. Korkeus ei haitannut niinkään, mutta ns. "pelottava rako", eli se mahdollisuus, että olisin voinut hyvinkin liusua keinun välistä ja roikuin vaan muutaman hassun ketjun varassa. Not cool, man, not cool!
Käytiin myös 5D-teatterissa. Elämämme turhimmat 6 euroa/henkilö. Elokuvan kesto oli 4 minuuttia ja tämä oli kuulemma valikoimasta se elokuva, jossa tapahtui eniten actionia. No, jos actioniksi lasketaan muutama vesipisara ja pari ilmapuhallusta naamaan, niin sitten se oli kai actionia parhaimmillaan. Lisäksi 3D- laatu oli melkeimpä jopa surkeaa. Noh, kokemusta rikkaampi jälleen! ;)
Vaasassa syötiin vielä pizzat ja sitten miekkoseni menikin töihin jälleen.
<3
Viikonloppuna olin itse töissä; ensimmäinen ja viimeinen kesän työviikonloppu "normaalitöissä". Normaalityöksi kun en laske vieläkään keikkailua, vaikka teenkin sitä käytännössä hyvinkin säännöllisesti ja saan siitä palkkaa. Lauantai-iltaa vietin Heidin kanssa. Oltiin innokkaana menossa piknikille Hoviskan rantaan, mutta pienen rannassa pyörähtämisen jälkeen todettiin, että meidän terassi olisi parempi ja mukavampi vaihtoehto. Vanhat akat ei vaan jaksa. :) Pystytettiin piknik meidän parvekkeelle, kuunneltiin musaa ja naurettiin. Pakollinen "vitsi meillä on hauskaa"- kuva oli myös otettava. (ja meillähän oli hauskaa, vaikkei ilme kerrokaan sitä.)

Maanantaina töiden jälkeen tehtiin Sampan kanssa yllätysvisiitti vanhempien luokse mökille. Tehtiin päätös yhtäkkiä ja samana aamuna tajusin, että se oli myös isäni syntymäpäivä. Meidän "mökki" on tarina erikseen, sillä se ei ole ihan perusmökkeilyä. Sanotaan näin, että siihen liittyy lentokenttä, muutama lentokone, hiekkaa, metsää ja paljon ihmisiä. :D Kun oltiin ihan lähellä, koko porukka oli ihmetellyt, ketä sieltä nyt muka tulee. Ja vain vähän ennen meidän saapumista, äiti oli ehtinyt harmitella, ettei kukaan läheinen tule isän synttäreitä juhlimaan. Täydellinen yllätys siis!:)
Oli ihana palata vanhoille huudeille, jossa olin ensimmäistä kertaa jo 9 kuukauden ikäisenä. Saunan lämmitystä, saunomista, hyisessä järvessä uimista, kiitoradalla kävelyä, notskilla istumista ja hauskaa seuraa; Kaikki oli kuin ennenkin.
Tiistaina mentiin vielä ennen lähtöä "nakit ja muusit"- paikkaan, joka tämäkin oli yhtä nostalginen kuin kaikki muutkin paikat koko meidän mökkeilyyn liittyen.

Oltiin nähty Sampan serkku, sen tyttöystävä ja niiden pikkuinen viimeeksi reilut 6 kuukautta sitten. Pikkuinen ei ollutkaan enää mikään pieni, vaan söpö michelin-man. Jokunen vuosi sitten (kauheeta kun aika kuluu, kun ei muista enää kauanko siitä edes on) oltiin nelisteen juhlimassa Lapualla Oskarissa. Fiilisteltiin sitä ja päätettiin, että meidän täytyy ottaa tämä uusiksi, mutta tällä kertaa niin, ettei mun tarvitse seuraavana päivänä töihin. Tinztinz ja Kiitoosh! ;D

Enköhän mä tullut sitten näin viimeisinä Vaasa-päivinäni kipeeksi. Saikulla vielä tänään, mutta toivottavasti perjantaina olen jo juttelemassa sodasta ihanille ikäihmisille. :)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kiireisen kesän kuulumisia

Siitä on niin kauan aikaa, kun viimeeksi oon postaillut tänne mitään, että unohdin salasananikin. Onneksi se sitten löytyi kirjoitettuna kalenterista.

Tuon kesäkuun 22. päivän tekstin jälkeen on tapahtunut paljon. Paljastuksia, paljastuksia.

Juhannusta vietin mökillä kavereiden kanssa tässä Vaasan saaristossa, meren rannalla. Juhannuspäivänä lähdinkin mökiltä takaisin maankamaralle, koska luvassa oli hääkeikka. Häät oli kokonaisuudessaan kauniit ja ihmiset oli mukavia. Sieltä suuntasin vielä takaisin mökille, missä kaverit lilluivat paljussa. Hyppäsin messiin ja hyttyset söivät mut kokonaan. Kesä ja hyttyset! <3

Tänään hain kirppiskamat KOLMANNELTA kirppikseltä. Suuri työ ja pieni hyöty, mutta saapahan lahjoittaa enemmän keräykseen. :) Koska meillä on niin paljon poislaitettavaa tavaraa, niin harkitsen laittavani vaatteita myyntiin myös facekirppikselle.

Vaasassa Leipätehtaalla esiinnyttiin 6.7. Yleisöä oli kivasti, ja oli ihana jutella ihmisten kanssa, joita en oo nähnyt aikoihin, plus tietysti uusien tuttavuuksien kanssa. Hikinen keikka, mutta otan esiintymiset myös urheilun kannalta. ;)
Vähin unin suunnattiin seuraavana päivänä hääkeikalle. Häät oli hauskat! Muutaman valssin jälkeen soitettiin koko loppuaika vaan bilemusiikkia ja hääväki tykkäs. Sieltä suuntasin ekaksi kaverin luo, missä kaverit aloitteli baaria varten, ja sieltä Sky:lle tanssimaan armottomasti.

Tein jokunen aika sitten biisin, joka iski muhun kuin kirves halkoon. Harvoin saan omaan biisiin sellaisen kiksin, niinkun tähän sain(niihin kun tulee kuuroksi), joten olihan tämä sovitettava bändillekin. Biisi on kuulemma progea, eikä mikään ihan tavallinen poppirallatus. Musiikin teorialla leikitellään, ja paljon.
Kyseisen biisin ensiesitys tapahtui viime lauantaina, 14.7 Helsingissä Bar Loosessa, jossa meillä oli siis keikka. Bar Loosen keikasta ajattelin tehdä ihan oman postauksen, ihan myöskin omaksi ilokseni.

Saatiin aivan mahtava tarjous eräästä huippustudiosta, ja sitä ollaan tässä nyt kovaa buukkailtu. Demon valmistuminen siirtyy siis syksyyn, MUTTA hyvää kannattaa odottaa, eikös se niin mene?;) Vaikka stressaan ihan suunnattomasti demon valmistumisesta, niin tämän studion takia stressin saan unohtaa kertaheitolla. Eipä tarvitse keksimällä keksiä tekemistä odotellessani studiosessiota, sillä onneksi kesän loppu ja syksyn alku pitää mut kiireisenä, koska Annie- musikaali vie multa elo- ja syyskuun suurimmaksi osaksi. Jos jostain saa olla itsessään ylpeä, niin siitä, että pääsin ensimmäisen vuoden teatterimuusikko-opiskelijana ammattilaismusikaaliin. En olis voinut kuvitellakaan tällaista. :)

Tuossa tekemäni cover. Titaniumin kertosäe osuu sanoillaan jollain tapaa hyvinkin tähän elämäntilanteeseeni. "I'm bulletproof, nothing to lose"